Drummondin osuusfarmi
1905-1930

Utopiayhteisön vallankaappaus

Uskontoa, osuustoimintaa ja perhetaloutta -Suomalaista sisua tarvitaan uudisraivauksessa - Yhteisö kasvaa ja muuttuu - Sosialistit ottavat vallan ja Maggie lähtee - Karjala-kuumetta - Utopiayhteisö lopahtaa - Drummond muuttuu turistisaareksi

Teuvo Peltoniemi 5.12.2021

Uskontoa, osuustoimintaa ja perhetaloutta -Suomalaista sisua tarvitaan uudisraivauksessa - Yhteisö kasvaa ja muuttuu - Sosialistit ottavat vallan ja Maggie lähtee - Karjala-kuumetta - Utopiayhteisö lopahtaa - Drummond muuttuu turistisaareksi

Utopiayhteisön vallankaappaus

Drummondin osuusfarmi on suomalaisutopioiden ääritapaus, sillä siellä tapahtui suoranainen vallankaappaus. Sointulassa ja monissa muissakin suomalaisutopioissa käytiin ideologisia kiistoja, ja useat niistä hajosivat tai jakautuivat. Drummondin yhteisön perusti 1905 Maggie Walz vähävaraisille raittiille uskovaisperheille suunnattuna kapitalistisena ihanneyhteisönä, mutta 1913 vasemmistolaiset mainarit valtasivat yhteisön, tekivät siitä sosialistisen osuusfarmin, ja Maggielle tuli lähtö omasta yhteisöstään.

Drummond-saari sijaitsee Michiganissa Huronjärvessä aivan Kanadan rajalla.  Drummond  on USA:n suurin makeanveden saari. Se muistuttaa luonnoltaan ja ilmastoltaan Suomea. Suomalaissiirtokunnan perustaja Maggie Walz mainosti saarta ”hiukan kivisenä, mutta hedelmällisenä paratiisina, jonka maaperä soveltuisi erityisesti vehnän, rukiin ja sokerijuurikkaan viljelyyn”. Perillä siirtolaisille tosin kävi heti ilmi, että maaperä oli erittäin kivistä. Saaren yhteys mantereelle hoituu lautalla DeTouriin. Drummondissa oli 1900-luvun alussa noin 300 asukasta, mutta suurin osa heistä asui siellä vain kesäaikaan. Victor Hiltunen oli asunut siellä pari vuotta 1890-luvulla, mutta muuten saari oli suomalaisista tyhjä.

Uskontoa, osuustoimintaa ja perhetaloutta

Tornionlaaksossa 1861 lehtolapsena syntynyt Maggie J. Walz eli alun perin Margareta Johanna Wälivainio halusi rakentaa Drummond-saarelle ihanneyhteisön, jonka jäsenet olisivat uskovia, raittiita ja ahkeria ihmisiä. Calumetissa, Michiganin Kuparisaarella asunut Maggie Walz oli hyvin tunnettu rikas liikenainen, lehtinainen, suffragetti ja kansanvalistaja, joka perusti mm. raittius- ja naisyhdistyksiä. Hän matkusteli ympäri suomalaisalueita markkinoimassa tulevaa utopiayhteisöään ja kuuntelijoita riitti. Hakemuksia tuli runsaasti. Walz valitsi 300 hakijan joukosta sellaisia ​​uskossa olevia raittiusmiehiä, joiden hän katsoi kestävän rajaseudun oloja ja elämää, ja jotka olivat talousavun tarpeessa. Useimmat hakijat olivat iäkkäämpiä suuriperheisiä miehiä, jotka eivät enää jaksaneet tehdä kaivostyötä Kuparisaarella. Jotkut tulivat Ohiosta, jossa oli parhaillaan menossa kaivoslakko.  Maggie Walz halusi saarelle mukaan monenlaisia ammattilaisia, sillä maanviljelyksen lisäksi oli tarkoitus aloittaa pienteollisuutta ja avata sahalaitos Kreetan Company.

Drummondin sekä osuustoimintaan että yksityistalouksiin perustuvan yhteisön alkuvaiheessa myös uskonnollisuus oli hyvin tärkeää.  Aluksi kokoonnuttiin kotihartauksiin vuoronperään jonkun kotona, mutta pian siirtokuntaan muutti sekä Suomi-Synodin saarnamies Jacob Mänttä että Walzin omaa lestadiolaisuutta edustavan Apostolisen luterilaisen kirkon maallikkosaarnaaja Joel Sikkilä.  Raittiuden merkitystä Walz taas korosti vielä myöhemminkin: "Huomasin, etten voinut lopettaa saluunoita, mutta veinpä niiltä käyttäjät”, hän kehui lehtihaastattelussa.  Maggien saarella vallitsi tiukka kieltolaki.

Ensimmäiset parikymmentä jäsentä lähtivät Drummondiin ”Elva”- höyrylaivalla toukokuun alussa 1905.  Kaikilla ei ollut varaa kuljettaa edes huonekalujaan Drummondiin, mutta useimmilla oli varattu mukaan kaikkea, mitä uudisasukas tarvitsee kotieläimiä myöten.

Kaikki kuuluisan Maggie Walzin tekemiset olivat uutisia, ja tätäkin hanketta seurattiin tiiviisti lehdissä. Sault Ste Marie News -lehden otsikon mukaan Drummond-saaresta ”tehtäisiin suomalaisyhteisön avulla kukoistava vilja-aitta”.

Suomalaista sisua tarvitaan uudisraivauksessa

Drummondin suomalaisyhteisö alkoi vanhassa talossa Scammon Cove – lahden reunalla paikassa, jota alettiin kutsua Maggien kunniaksi Kreetaniksi.  Myöhemmin paikkaa siirrettiin paremmin sopivalle kohdalle lahdenpoukamaa ja nimi tuotiin mukana.

Monien muiden toimiensa ohessa Walz toimi myös hallituksen maatila-agenttina. Ideana oli hankkia kaikille jäsenille oma tonttimaa Homestead-lain uudisraivaajille tarjoamin edullisin ehdoin. 14 dollarilla sai 160 aaria maata. Muuten siirtokuntaa hoidettaisiin suurena osuustoimintayhteisönä kristillisessä hengessä. Luonnollisena johtajana toimi Maggie Walz. Hän rahoitti ja lainoitti toimintaa avokätisesti, vaikka kaikki hänen talouslupauksensa eivät aina toteutuneet.

Suomalaisten saamat maat olivat heikkolaatuisia, metsäpalojen jäljiltä kuivia, laihoja, vähämultaisia ja kiviä täynnä. Siksi kiviaitoja näkyi paljon. Useimmille tiloille ei ollut lainkaan tietä. Käärmeitä ja ilveskissoja saarella oli runsaasti. Ensimmäiset suomalaiset alkoivat heti rakentaa itselleen väliaikaisia hirsimökkejä, taloja ja saunoja. Puut kaadettiin ja laudat sahattiin käsin.  Maanviljelys ja karjanhoito pantiin alulle. Lisätuloja saatiin metsätöistä, mutta myös mansikanviljely todettiin kannattavaksi. Pari kertaa vuodessa käytiin mantereella DeTourissa ostoksilla ja tekemässä sopimuksia halkojen ostajien kanssa. Halot vietiin talvella rannoille, josta hinaaja keräsi ne sulan veden aikana.

Raskaan työn lisäksi elämää haittasivat metsäpalot ja taudit, kuten kolera, keuhkotauti, tuberkuloosi ja vatsataudit. Monelle suomalaiselle ne olivat kuolemaksi.  Erään suurperheen kerrotaan kuolleen nälkään ja sairauksiin. Myös itsemurhia tapahtui. Monta henkeä menetettiin onnettomuuksissa vesillä, metsissä ja työpaikoilla. Synnytyksetkin olivat vaikeita, sillä saarella ei ollut lääkäriä ennen kuin Kreetan Company myöhemmin palkkasi lääkärin ja avasi pienen sairastuvan työntekijöitään varten. Kuolleet haudattiin omille tonteille, kunnes Jacob Heikkinen lahjoitti 1908 aarin verran maata suomalaista hautausmaata varten.

Ruokatavarat tilattiin aluksi Superiorin osuuskaupasta, kunnes oma osuusmyymälä saatiin avattua Kreetanissa. Se tosin paloi 1909, ja kaupassa jouduttiin käymään mantereen puolella DeTourissa.

Maggie oli ostanut itselleen 200 aaria maata, ja rakensi sille aluksi pienehkön mökin.  Myöhemmin mökki vaihtui komeaan taloon, jonka peltoja hoiti Jacob Heikkinen. Suurin osa Maggien tilan heinäsadosta lahjoitettiin muille suomalaisille. Markkinointitietoinen Maggie Walz kutsui kerran Michiganin naistoimittajien lehdistöklubin jäsenet puutarhajuhliin. Hän itse oli klubin jäsen.

Talonsa konttorissa Maggie piti saaren postitoimistoa. Hän oli paljon poissa saarelta, ja postia hoiti silloin Victor Vainio. Parin vuoden päästä Vainiosta tuli uusi postimestari. Walzin talon alueella sijaitsi saunan, tallin, varaston ja puuvajan lisäksi myös kylän koulu.

kuva 47 joista 10 liittyi yritykseen kuva Soo times 12.5.1905 kuva 78 ja x82 kuva 30, 32, 58 ks

Yhteisö kasvaa ja muuttuu

Vähitellen suomalaisyhteisöön muutti lisää väkeä. Saman vuoden kesällä tuli Kristian Salmonsen karjan ja koko talouden kanssa, samoin kuin 7 muuta perhettä ja 3 poikamiestä. Seuraavana vuonna saapui 7 uutta perhettä. Vuonna 1907 tuli viisi perhettä. Armas Holmion Michiganin suomalaishistorian mukaan alkuaikoina perheineen Drummondiin saapuivat myös Karl Palmroos, Karl Heinonen, Kalle Toivonen, Antti Toivola, Jacob Heikkinen, ja Salomon Ruohomäki.  Lapsia Drummondilla syntyi paljon, mutta myös lapsikuolleisuus oli suurta.  Yksin tulijoita oli huomattava määrä, mm. August Wirtanen, John Laakso, Otto Korpi, Albert Koskela, Joel Kemppainen, ja Kalle Holman. Suomalaisten kokonaismäärä kasvoi pian sataan ja enimmillään noin kahteensataan.  Rajaseudulla tulijoita ja lähtijöitä ei tosin rekisteröity kovinkaan tarkkaan.

Kylästä kasvoi vilkas. Parhaimmillaan siellä oli sahalaitos, lastauslaituri ja pätkä rautatietä, jauhomylly, tiilitehdas, koulu, kirkko ja haali. Laitokset olivat osuustoiminnallisia eli kaikkien jäsenten käytettävissä.  Niiden palveluita myytiin myös saaren muille asukkaille, jotka olivat intiaanien lisäksi englantilaista tai ranskalaista syntyperää sekä saarelle jo varhain tulleita mormoneja.

Muita palveluita Kreetanissa tarjosivat hotelli, täyshoitoloita, sairaala, kauppoja ja saluuna. Oli myös suosittu elokuvateatteri, jossa näytettiin mykkäfilmejä.  Kreetanin koulussa oli vain suomalaisia lapsia, jotka pänttäsivät tärkeimpänä asiana englannin kieltä. Kaiken kaikkiaan lapsia asui saarella kuutisenkymmentä. Kouluja avattiin myös saaren muihin asutuskeskittymiin.

Saaren suuret metsät antoivat paljon työtä monille suomalaisille. Sahan lisäksi osa mainareista pääsi töihin saaren suureen dolomiittikaivokseen. Muista kaivostyöläisistä tuli metsätyömiehiä. Kalaa ja riistaa riitti. Siksi Drummondin asukkaat pystyivät selviytymään tulevien vaikeidenkin aikojen läpi.

Jotkut tulijoista olivat sosialisteja ja jopa radikaaleihin kommunisteihin kuuluvia kaivostyöläisiä Kuparisaarelta.  Karl Palmroos ja Antti Toivola perustivat vuonna 1908 sosialistisen viljelijäyhdistyksen. Sosialistista ”pyhäkoulua” piti kesäisin Aku Rissanen. Alkoi esiintyy alkoholin käyttöä, tanssia ja muita maallisia huveja. Muutaman vuoden kuluttua kristilliset painotukset muuttuisivatkin sosialismiksi uusien tulokkaiden noustua enemmistöksi.

Talvisin saarella oli käynnissä kymmenkunta metsätyömaata. ”Kreetan Company” sahalaitos myytiin H.C. Johnsonille vuonna 1912 ja edelleen vuotta myöhemmin C.W. Woodille. Kylän nimenä alettiin käyttää Johnswoodia. Se oli kaivoksen ohella saaren suurin työpaikka. Koko saha paloi vuonna 1920 ja paikka alkoi muuttua aavekaupungiksi. 

kuva 7 , 9, 29, sali 16, coop 21, 39,45.63 kuva 79,

Sosialistit ottavat vallan ja Maggie lähtee

Vuonna 1913 Drummondin saarella asui noin 900 ihmistä, joista suomalaisia parisataa. Suomalaiset sosialistit rakensivat talkoilla oman haalin. Siellä oli näyttämölavan lisäksi myös ruokala ja kirjasto. Haalilla kokoontui nuorten kerhoja, naisten klubi, teatteriryhmiä ja urheilukerhoja. Ensimmäisen maailmansodan aikana siellä pidettiin myös Punaisen Ristin paikallisen osaston tilaisuuksia. Haali tuhoutui tulipalossa Halloween-iltana 1928. Paloa epäiltiin tuhopoltoksi, ja huhuja mahdollisista sytyttäjistä liikkui viljalti.

Enemmistöksi kasvaneet uudet sosialistiset jäsenet ottivat yhteisön täydellisen hallinnan vaaleilla haltuunsa vuonna 1914 ja perustivat sinne sosialistipuolueen paikallisosaston. Maggie Walz lähti Calumetin kotiinsa eikä enää palannut. Valta oli vaihtunut ja siirtokunta jatkoi toimintaansa sosialistisena utopiayhteisönä. Walz herätteli vielä ihanneyhteisö- ja naistentalosuunnitelmia Floridan itärannikolle, ja Houstoniin Texasissa, mutta ne eivät toteutuneet. Maggien Walz jatkoi kuitenkin liikenaisena ja harrasti raittius- ja suffragettiaatetta entistä voimaperäisemmin.  Pörssiromahdusten, konkurssien ja liiketalonsa tulipalon jälkeen hän jäi puille paljaille ja kuoli Calumetissa köyhänä ja yksin vuonna 1927.

Palmroos postikortti kuva a5

Karjala-kuumetta

1920- ja 1930-luvulla amerikansuomalaisten keskuudessa vallitsi Karjala-kuume. Myös muutama Drummondin sosialisti halusi lähteä rakentamaan Suurta Utopiaa Neuvostoliittoon.  Kankaan perhe oli yksi lähtijöistä. Urho lähti Neuvosto-Karjalaan marraskuussa 1931, isä Andrew, äiti Terttu, lapset Martha ja Oliver pari vuotta myöhemmin. Marthan tiedetään opettaneen Neuvostoliitossa englantia. Muut kuolivat sota-aikana joko rintamalla tai tuntemattomaksi jääneillä seuduilla.

Karjala-kuumeen valtaan joutui myös Joel Kemppainen. Drummondin museonhoitajan mukaan Kemppainen palasi Neuvosto-Karjalasta takaisin Drummondiin hiljaisena miehenä: ”Ennen niin rehvakas ja mukava suomalainen kertoi olleensa onnekas viedessään työkalulaatikkonsa Neuvostoliittoon, sillä siellä arvokkaita työkaluja saattoi käyttää lahjontaan, vaihtokauppaan ja paluulipun hankkimiseen.” Joel ja hänen Hilma-vaimonsa pitivät myöhemmin ruokakauppaa Drummondissa.  

Väestölaskentojen mukaan Drummondilla asui sekä 1930 että 1940 vielä satakunta suomalaista. Perheiden mukaan laskettuna 1940 jäljellä oli vielä 29 perhekuntaa.

Utopiayhteisö lopahtaa

Drummondin yhteisö alkoi muuntua tavalliseksi Finntowniksi. Siirtokunnan yhteisöllisyys ja sosialistinen luonne haalistuivat. Loppu tuli laman ja pörssiromahduksen myötä vuonna 1929.  Jotkut suomalaiset jatkoivat itsellistä elämää viljelijäperheinä.  Osa vain muutti hirsitalonsa muualle saaren alueella. Monet lähtivät kokonaan saarelta, jotkut Kuparisaarelle, toiset kauemmaksi Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Utopia oli ohi.

Sota-aika merkitsi Drummondillakin talouden elpymistä.  Erityisesti dolomiittikaivos palkkasi lisää väkeä, koska sitä tarvittiin sotatalouden aikana paljon teräksen ja magnesiumin valmistuksessa.

Vuosien mittaan suomalaisista tuli pieni vähemmistö.  Nykyisin Drummondin suomalaisjuuret huomaa enää suomalaisesta hautausmaasta ja muutamista katukylteistä (Kreetan Rd, Ruhamäki Dr, Toivola Rd). Suomalaisperintöä on säilötty saaren kotiseutumuseoon. Kymmenillä Drummondin asukkailla on yhä suomalaisia sukujuuria.

Drummond muuttuu turistisaareksi

Drummond on aina ollut lomasaari. Maanviljelystä ja metsätaloudesta saarella on pääosin luovuttu. Pääasiallisen toimeentulon antaa nyt varsinkin erämatkailu, kuten kalastus ja metsästys. Drummondissa on hyvä satama, pikku ravintoloita, korkeatasoinen lomakeskus ja jopa yksityinen lentokenttä. Saari ylläpitää vahvaa erämaaimagoa, jonka suuri yleisö sai huomata Robert Redfordin elokuvasta ”The Company You Keep” (2012). Siinä amerikkalaisen militantin vallankumousjärjestön Weather Undergroundin entiset aktivistit tapaavat loppukohtauksessa jossakin erämaassa. Erämaata mallasi pieni metsämökki Drummondissa.

 Suomalainen hautausmaa on KUVA

 Päivitetty 5.12.2021