Osuukunta PARADISO
1925-1927

Silta Rivieran aurinkoon

-Vegetaristinen maatila - Alennus täysihoidosta

Teuvo Peltoniemi 21.11.2021

"Nizzan vetovoimia ovat: Aina ihanasti paistava aurinko, merikylvyt, aurinkokylvyt, kuutamosoutelut sinisellä Välimerellä. Maailmankuuluja oopperoita saa Kasinolla kuunnella 2 frangilla. Suomalaisten kokoontumiskahvila Boulevard Gambettalla." Tropiikkikuumeen ensimmäisen yrityksen, Osuuskunta Paradison, paikaksi valittiin tyylikkäästi Ranskan Riviera, jonka ihanuuksia Terveys-lehti kehui estottomasti.

Suunnitelma Paradisosta syntyi ilmeisesti Suomen vegetaristisen yhdistyksen naisten piirissä. Yhdistyksen toimistonhoitaja Anna Kurimo oli mukana näkyvästi ja hankkeen 16 allekir-joittajasta 13 oli naisia.

Osuuskunta Paradiso perustettiin Helsingissä marraskuussa 1925. Sen raha-asioita ryhtyi hoitamaan maisteri Lauri Karila. Säännöt ja hankkeen esittely julkaistiin Terveydessä vuoden 1925 lopulla. Kaikesta päätellen Riviera oli perustajajoukolle jo entuudestaan tuttu lomanviettopaikka: "Niiden varalle, jotka eivät mahdollisesti asiaa tunne, pyydämme huomauttaa, että Riviera on Euroopan kaikista suosituimpia talvenviettopaikkoja. Siellä on miltei ainainen kesä, siellä ruusut, manteli-, sitruuna- ja appelsiinipuut kukkivat jo helmikuussa!"

 Vegetaristinen maatila

Paradison tavoite oli kaksivaiheinen. Tarkoitus oli perustaa ensin Rivieralle oma vegetaristinen täysihoitola. Mutta "Paradiso tähtää kuitenkin lopullisesti laajemmalle. Se tahtoo jäsenilleen perustaa vegetaristisen maatilan."

Samoin kuin suomalaiset vegetaristien lomanviettopaikat, Paradison piti toimia myös kylpylänä, jotta kävijöille voitaisiin tarjota muodissa ollutta kuhnimista. Saksalaisen kehittäjänsä mukaan nimetty luonnonparannusmenetelmä sisälsi mm. erilaisia istumakylpyjä. Jäsenille täysihoitoa olisi saatavana omakustannushintaan mutta muilta oli tarkoitus velottaa käypä korvaus. Rivieralle suomalaiset vegetaristit voisivat sitten muuttaa joko kokonaan tai lyhyeksi aikaa.

Tropiikkikuumeen pääteemat olivat esillä. Aurinko tuntuu olleen paradisolaisille lähes yhtä tärkeä kuin nykyajankin rusketuksenetsijöille: "Tahdomme ikäänkuin luoda sillan auringon luo. Siellä etelässä odottaa meitä armas aurinko, joka meille yltäkyllin tulee jakamaan valoa, lämpöä, sähköä, sanalla sanoen: elämää!" Paradisosta käytettiin myös nimitystä kommuuni. Sen yhteisyritysluonne tuotiin korostuneesti esille: "Tehkäämme tarmokas päätös näyttää todeksi, että kaikki yhden puolesta ja yksi kaikkien puolesta on ihmisten onnen perustus."

Paradison yhden osuuden hinnaksi oli määrätty sata markkaa. Osuuksia kehotettiin hankkimaan kerralla useampia, sillä yhdellä saisi vasta oikeuden käyttää täysihoitolaa, ei vielä päästä jäseneksi maatilalle. Melko suoraan annettiin ymmärtää, että jokaisella Terveyden 2 000 tilaajasta olisi moraalinen velvollisuus hankkia ainakin yksi osuus. Paradison jäsenlistat lähtivät kiertämään. Vuoden 1926 alussa jäseniä oli 29 ja yhdistys suunnitteli lähettävänsä edustajan katsomaan sopivia maatiloja Rivieralta. Kesään mennessä jäseniä oli kuitenkin vasta 70 ja heistäkin vain 42 oli maksanut osuusmaksun.

Alennus täysihoidosta

Mutta nyt Terveydellä oli jo tietoja sopivista maatiloistakin. Lauri Karila ja Maalin Bergström olivat matkustaneet omin varoin lomanviettoon Nizzaan, jonne Paradisoa koskevat kirjeetkin pyydettiin osoittamaan. Koska varat eivät vielä riittäneet oman täysihoitolan ostamiseen, oli Karila sopinut kahden paikallisen täysihoitolan kanssa kasvisruoan tarjoamisesta ja alennetuista hinnoista. Garnier tarjosi palveluitaan "27 a' 33 frangia vuorokausi" ja Marne-Jeanne vielä kymmentä frangia halvemmalla. "Hinnat ovat niin halvat, että Nizzasta saa turhaan hakea niin alhaisia", korosti Terveys. Laiva- ja junamatkan Nizzaan ilmoitettiin maksavan toisessa luokassa 1 100 mk.

 Jouluna 1926 Terveydessä oli enää pieni artikkeli Paradisosta. "Paradiso-ajatus kytee yhä asiaa harrastavien mielissä, vaikka edelleen ollaan saman vaikeuden edessä: rahaa ei ole tarpeeksi alati kesäisen kodin ja parantolan luomiseksi Välimeren rannalle Suomen vegetaareille." Osuusmaksu oli nyt nostettu 5 000 markkaan. Lehdessä luvattiin, että yhdistyksen kaikki varat pidettäisiin Kansallis-Osake-Pankissa Helsingissä ja maksettaisiin takaisin, jos hankkeesta ei tulisi mitään. Uutta rahaa ei kertynyt ja keväällä 1927 Paradiso julkaisi Terveydessä ilmoituksen, jossa se ilmoitti palauttavansa osuusmaksut vuodenvaihteeseen mennessä. "Tarkka tilitys julkaistaan aikoinaan", lupasi tehtailija Aku Hellman, joka nyt toimi rahastonhoitajana.

Rahansa sai takaisin mm. järvenpääläinen Bertellin perhe, joka oli hankkinut kaksi Paradison osaketta. "Kun lähtijöitä Rivieran kasvissyöntiyhteisöön ei ilmaantunut kylliksi ja koko hanke peruuntui, me innostuimme sitten tästä Penedosta", kertoo Gotte Bertell. Bertellit lähtivät Uuskallion mukana Brasiliaan.

Suurin osa Paradisosta innostuneista pysyi kuitenkin Suomessa, mikä viittaa siihen, että heillä oli enemmän mielessä lomanviettopaikan löytäminen kuin uuden yhteiskunnan rakentaminen. Paradison suuret suunnitelmat jäivät siis parin nizzalaisen täysihoitolan tarjoamiin alennuksiin. Mutta henkisesti Paradiso oli tropiikkikuumeen valtaamille vegetaristeille harjoitus, jonka jälkeen kaukaisemmatkaan aurinkomaat eivät enää tuntuneet saavuttamattomilta.

Päivitetty 10.11.2021