RED Deerin
UUSI SUOMI
1899

Aktivistien “Siirretään Suomi” -hanke Kalliovuorilla

Zilliacuksen komissio - Herrojen siirtola - Vasemmiston  ja oikeiston utopiakilpa

Teuvo Peltoniemi 23.11.2021

Päivitetty 14.12.2021

Aktivistien “Siirretään Suomi” -hanke Kalliovuorilla- Herrojen siirtola - Vasemmiston  ja oikeiston utopiakilpa

Venäjän sortotoimet Suomessa synnyttivät monia utopiasiirtolasuunnitelmia. Erityisesti niihin vaikutti vuoden 1901 laiton asevelvollisuusasetus. Monia karkoteltiin Suomesta ja vielä useammat valitsivat vapaaehtoisen maanpaon.  Myös Amerikan siirtolaisuus jatkui voimakkaana.

Lehtimiehet ja aktivistit Konni Zilliacus ja Eero Erkko tutkivat ulkomaisia kohteita kokonaan Uudelle Suomelle. Samantapaista ajattelua esitti oli myös Arthur Thesleff, joka perusti Colonia Finlandian utopiayhteisön Argentiinaan vuonna 1906.

Erityisen toimelias Uuden Suomen etsimisessä oli Konni Zilliacus, joka jo vuonna 1887 avusti New Yorkin siirtolaistoimistoa järjestämään 17 miestä Pohjanmaalta radanrakennustyömaille Costa Ricaan.  Vuonna 1889 hän lähti Yhdysvaltoihin neljäksi vuodeksi Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtajaksi. USA:ssa hän tutustui varsinkin siirtolaisten oloihin. Zilliacus kävi myös Costa Ricassa katsomassa sinne lähettämiään työnmiehiä.  Vuonna 1890 julkaistussa matkakirjeessä hän suosittelikin suomalaisille ilmastosyistä siirtymistä Yhdysvaltojen sijasta etelämmäksi.

Eero Erkko tutki yhdessä amerikansuomalaisen liikemiehen A. Hornborgin kanssa Kuubaa kansallisen suomalaissiirtokunnan mahdollisena kohteena 1903. Maanpaossa Tukholmassa ollut Zilliacus vastusti Kuuban valintaa.  Amerikansuomalaisten avulla sinne kuitenkin syntyi kaksi suomalaista utopiayhteisöä, Itabo ja Omaja.

Akseli Gállen Kallelan nuorin veli, apteekkari Filip Gállen oli kiinnostunut Brasiliasta, joka houkutteli maahan eurooppalaisia siirtolaisia.  Gállen uskoi, että Brasiliassa voisi elää rajattomassa vapaudessa ja myös luonnonmukaisemmin kuin Koti-Suomessa.  Hän lähti Brasiliaan vuonna 1903 tutkimusmatkalle Rio Grande do Sulin maakuntaan.  Tavoitteena oli perustaa sinne siirtokunta 300–400 suomalaiselle. Gállenin suunnitelmat jäivät toteutumatta, ja hän siirtyi Argentiinan Colonia Finlandesaan vuonna 1906,ja palasi sieltä lopulta talvella 1907 Suomeen.

 Zilliacuksen komissio

"Tietoisuus edistyksellisen yhteisön olemassaolosta valtameren tuolla puolella, jonne jokainen olisi tarvittaessa tervetullut ei varmaankaan missään tapauksessa ainakaan vaikuttaisi kielteisesti kotiin jääviin", Konni Zilliacus kirjoitti vuonna 1899. Zilliacus suunnitteli valtameren taakse siirtokuntaa, jossa voitaisiin elää kuin kotona ja säilyttää henkinen yhteys Suomeen. Siirtokunta toimisi moraalisena tukena kotiin jääville.

 Zilliacus edusti toista merkittävää taustaliikettä suomalaisten ihanneyhteiskuntien synnyssä; tyytymättömyyttä tsaarinvaltaan. Tähän vaikutti varsinkin vastikään annettu keisarillinen manifesti. Monet siirtyivät tsaarin sotapalvelusta pakoon ulkomaille. Aktivistit halusivat perustaa ulkomaille suomalaisyhdyskuntia, "uusia kansallisia koteja".

 Axel Lille ja Konni Zilliacus ryhtyivät käytännön toimiin. Esillä suunnitelmissa oli ollut varsinkin Kanada, jonka hallitus toteutti määrätietoista siirtolaispolitiikkaa. Suomen-ruotsalaisten aktivistien keskuudesta koottiin retkikunta, johon Konni Zilliacuksen lisäksi kuului mm. agronomi C.J. Myrstén, jonka nimi tulee myöhemmin esille myös Argentiinan siirtokunnan yhteydessä.

 Retkikunnan tavoitteena oli löytää Kanadasta siirtolalle hyvin suuri maa-alue. Hankkeeseen kerättäisiin Suomesta huomattavia pääomia. Kotimaan kansalaisten lisäksi myös amerikansuomalaisia houkuteltaisiin siirtokuntaan suurin joukoin.

 Komissio lähti matkalle heinäkuussa 1899 ja ohjasi ensin kulkunsa Newfoundlandiin, josta oli Suomeen levinnyt myönteisiä tietoja. Retkikunta kuitenkin havaitsi, ettei Newfoundland ollut sopiva paikka ilmastonsa eikä maaperänsä puolesta. Zilliacus valitteli Kanadan viranomaisten ajattelevan, että kun suomalaiset tulevat pohjoisesta he sopisivat parhaiten karuun ilmanalaan. Sen jälkeen komissio tutustui maa-alueisiin muualla itärannikolla, mutta havaitsi, että se oli jo aikoja sitten tiheästi asutettu. Seuraavaksi pohdittiin paikaksi Brittiläisen Kolumbian rannikkoa tai jotakin sen edustalla olevaa saarta. Mutta Ottawassa arveltiin, ettei Brittiläisestä Kolumbiasta löytyisi kyllin suurta maa-aluetta siirtokunnan tarpeisiin. Myös kuultiin, että maakunnan hallitus oli juuri vaihtunut, eikä uusi hallitus suhtautunut enää rajattoman myönteisesti siirtolaisiin. Maata ei enää annettaisi uudisasukkaille ilmaiseksi, vaan se pitäisi ostaa - tosin alhaiseen hintaan, mutta kuitenkin rahalla.

Komissio päätyi lopulta paikanvalinnassaan Albertan preeriaprovinssiin Kalliovuorten lähellä. Erityisesti tutustuttiin Red Deerin asemapaikkaan. Red Deerissä Zilliacus ja kumppanit haastattelivat kahta paikkakunnalla asuvaa suomalaissiirtolaista. Nämä vakuuttivat maita hyviksi, samoin kuin puoliveriset metsästäjät, jotka pyysivät riistaa näillä seuduilla. Haastatellut suomalaissiirtolaiset kertoivat myös, että alueella olisi kivihiiltä pintasuoniksi saakka. Niinpä Zilliacus kirjoittikin Suomeen, että kokonaisvaikutelma paikasta oli kovin myönteinen. Zilliacusta kiehtoi myös se, että paikka sijaitsi lähes kilometrin korkeudella merenpinnan yläpuolella. Oli tietysti selvää, ettei ylätasangon alue ollut ilmastoltaan erityisen lämmin. Kuitenkin retkikunta katsoi, että alueella olisi hyvät mahdollisuudet sekä maanviljelylle että metsä-teollisuudelle. Alueella oli paljon vesivoimaa. Myöhemmin Red Deer on kuitenkin tullut tunnetuksi ennen muuta turistikeskuksena.

 Herrojen siirtola

"Uuden Suomen" hankkeella oli porvarillinen leima ja Työmies-lehti kirjoitti nationalistien hankkeesta kriittisesti syyskuussa 1899 otsikolla "Suomen herrojen siirtola".

 Komission matka oli paljon esillä julkisuudessa sekä Suomessa että Kanadassa. Matkalta palattuaan Konni Zilliacus kirjoitti yksityiskohtaisen selostuksen retkikunnan vaiheista. "Siirtokuntasuunnitelmaa ei valitetta-vasti voida nyt toteuttaa, koska rahapula Suomessa on käynyt aivan liian suureksi. Mutta yritys ei missään nimessä saisi jäädä unohduksiin", lopetti Zilliacus matkaraporttinsa. Red Deerin sijasta nationalistisia siirtokuntia syntyikin sitten myöhemmin Argentiinaan ja Kuubaan.

 Mutta myös Kurikka oli kansallismielinen. Jo Kalevan Kansan nimikin osoittaa, kuinka Kurikka ihaili suomalaisuutta. Kurikka oli kansallisromantikko ja "haki ihmisyyden juuria Kalevalasta eikä - kuten kirkonmiehet opettavat - Israelin heimon harhapoluilta", Kurikka korosti. Kurikan kansallismielisyyttä osoittaa myös se, että hän Kanadasta käsin kirjoitti vuonna 1903 Japanin suurlähettiläälle ja tiedusteli, olisiko tämän hallitus valmis avustamaan Suomen kapinallisia. Kurikka sai tietenkin suurlähetystöltä kohteliaan kielteisen vastauskirjeen.

Vasemmiston  ja oikeiston utopiakilpa

 Koska Zilliacuksen Uusi Suomi ja Kurikan Kalevan Kansa olivat perusteilla yhtä aikaa, ne luonnollisesti koettiin toistensa kilpailijoiksi. Nationalismi oli yhteistä molemmille hankkeille, mutta suurena erona oli se, että Uusi Suomi oli porvarillinen vapausutopia kun Kalevan Kansa taas tähtäsi vapautumiseen myös kapitalismin kahleista.

Päivitetty 14.12.2021