Sammon Takojat
1905-1912

Fraser-joen miehiset haavesosialistit

Kurikka: kaatunut sankari - Sammon Takojat perustetaan - Luentomatkalle ja Suomeen – Muutos osuusfarmiksi ja hajoaminen - Kurikan uudet siirtolahaaveet -Epilogi

Teuvo Peltoniemi 16.12.2021

Päivitetty 16.12.2021

 Kurikka: kaatunut sankari - Sammon Takojat perustetaan - Luentomatkalle ja Suomeen – Muutos osuusfarmiksi ja hajoaminen - Kurikan uudet siirtolahaaveet - Epilogi

 Saattaessaan Matti Kurikkaa laivalle A.B. Mäkelä uhkasi käyttää loppuelämänsä "tehdäkseen Kurikan ihmiskunnalle vaarattomaksi". Kurikka vastasi: "Te kiroatte minut nyt. Jätän talot ja tavarat teille. Mutta vielä minä Sointulan löydän."

Kurikan mukana lähti puolet Sointulan asukkaista, kaikki ehkä eivät niin kurikkamielisiä, mutta Sointulaan pettyneitä. Toisaalta monien mielestä aatteen olivat pettäneet Mäkelä ja saarelle jääneet, ja lähtijöillä kangasteli mielessä jo uusi, parempi siirtokunta. Sointulasta lähtijät matkustivat suurella proomulla, jota hinaajan avulla kuljetettiin kohti Vancouveria. Matka kesti kaksi viikkoa. Välillä jouduttiin käymään maissa hankkimassa lisää ruokaa ja polttoainetta.

Kurikka: kaatunut sankari

Lokakuussa 1904 Kurikka kirjoitti Vancouverista tyttärelleen: "Persoonallisen vainon tuloksena on minun eroamiseni Kalevan Kansasta. Parhaat jäsenet seuraavat minua. Saari korkeine taloineen jäi Mäkelälle puoluelaisineen, heille myös velat. Minun kanssani enimmät ihmiset. Suren hajausta, mutta pidän sen välttämättömänä. Materialismi alkoi tulla Sointulassa niin julkeaksi raakuudeksi, että sivistyneen ihmisen olisi mahdotonta ollut siellä enää viipyä. Elämä on pelkkää koulua. Olen taasen paljon oppinut. Kuraasia en ole menettänyt. Soittelen flööttiä ja luotan työni onnelliseen lopputulokseen."

Kurikka oli luonnollisesti katkera mäkeläläisille: "Saavat nyt niittää mitä ovat kylväneet. Heidän yhtiönsä on jo häviön partaalla. Ainoastaan ihme voi sen pelastaa ja ihmeitä ei tapahdu pahuuden puolustamiseksi."

Sointulan loppuvaiheita ei näytelty vain Malkosaarella. Amerikansuomalaisessa työväenliikkeessä suuntaristiriidat olivat nousseet esille ja liike oli jakautumassa kahteen osaan. Työväenliikkeen hajaannus näkyi pienoiskoossa myös Sointulassa, jossa Kurikka edusti väistyvää idealistista linjaa ja Mäkelä kohosi radikaalisosialismin johtohahmoksi.

Työmies-lehdessä kerrottiin jo Mäkelän Sointulaan lähtöuutisessa vuonna 1901 amerikansuomalaisen työväenliikkeen keskustelusta, joka koski Sointulan etuja ja haittoja työväenliikkeen tavoitteita ajatellen. Clevelandin edustajakokouksessa vuonna 1904 Kurikan siirtolahankkeisiin päätettiin ottaa kielteinen kanta. Kurikkaa arvosteltiin laajasti amerikansuomalaisessa lehdistössä: hän oli kaatunut sankari, jota verrattiin Napoleoniin. Kurikkalaisuus sai samanlaisen sävyn kuin trotskilaisuus oikeasta opista poikkeavien nimityksenä.

Sammon Takojat perustetaan

Kurikan yhteyksien avulla Vancouverista järjestettiin Sointulasta tulleille asunto hotellista ja maanraivaustyötä. Urakasta oli tulossa 400 dollaria rahaa. Kurikka asui Vancouverissa kuukauden Kalevan Kansan entisessä toimistohuoneessa. Alakerrassa hän kasvatti kanoja ja yläkerrassa kirjoitti juttuja amerikansuomalaisille lehdille.

Marraskuussa 1904 Kurikka saattoi jo kirjoittaa tyttärelleen: "Olemme saaneet uuden paikan täältä läheltä muuta maailmaa. Pääsemme heti alkuun, sillä minuun luottavat toiskieliset." Kurikka kannattajineen oli lokakuun alussa perustanut uuden yhtiön, Sammon Takojat. Marraskuun alussa Kurikka kokosi Sointulasta muuttaneista 24 poikamiestä uuteen siirtokuntaan. Mukaan ei huolittu lainkaan naisia, koska näiden katsottiin aikaansaavan häiriötä. Kurikka kehui paikan olevan keskellä asuttuja seutuja ja hyvien kulkuyhteyksien päässä. "Parhaat miehet - melkein kaikki naimattomat - ovat liittyneet minuun ja ovat nyt matkalla Sointulasta tänne", Kurikka mainosti Ailille.

Paikka oli Websters Cornerissa, jonne Kurikka oli sopinut ratapölkkyurakan. Työmaa sijaitsi noin 50 kilometriä itään Vancouverista Fraser-joen laaksossa lähellä CPR-yhtiön rautatietä. Maasta maksettiin 400 dollaria ja loppusumma piti suorittaa vasta viiden vuoden kuluttua. V. Koponen lainasi 100 dollaria yhtiön ensimmäisiä hankintoja varten.

Paikka oli saanut nimensä erään paikallisen asukkaan mukaan. Websterin pappa toimi myöhemmin kylän postimestarina kymmeniä vuosia. Samalla alueella oli aloittanut Ruskin-niminen utopiayhteisö jo 1896.  Charles Whethamin perustamalla ”Canadian Co-operative Society”-yhtiöllä ei tosin ollut Ruskinin nimeä lukuun ottamatta mitään yhteistä tämän klassisten utopiayhteisöjen perustajan kanssa. Alueelle perustettiin koulu, kauppa, posti ja sahalaitos, mutta osuusfarmi oli lopetettu kannattamattomana jo 1898.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä 1905 Kurikan ensimmäinen joukko saapui uuteen ihanneyhteiskuntaan. Mukana oli puolenkymmentä miestä, Sanfried Salo, Karl Hendrickson, Emil Parras ja kaksi Skyttea. Jussi Puska oli käynyt jo aikaisemmin kunnostamassa paikkoja valmiiksi tulijoille. Matkaa tehtiin hevospelillä, sillä tie oli huono.

Sammon Takojien toiminta perustui täydelliseen yhteisomistukseen. Kukaan ei saanut yksin omistaa mitään. Työt tehtiin yhdessä ja asuttiin samassa suuressa huoneessa. Sammon Takojat pohjautui täydelliseen demokratiaan, eikä sille valittu lainkaan virallista johtajaa. Tosin Kurikka oli tietenkin käytännössä yrityksen johtomies, mutta hän ei ollut enää yhtä voimakas karismaattinen profeetta kuin Sointulassa.

Siirtokunnan johtava ideologia oli nyt teosofia niin, että sinetissäkin oli tunnetun teosofin, Annies Besantin vertauskuva kehityksen vuoresta ja ihmiskunnasta. Sointulan lisäksi Sammon Takojien lähin vertailukohde oli Kaliforniassa sijaitseva Point Loman teosofinen yhteisö, jonne Kurikka oli kerran suunnitellut matkaakin. Mutta teosofisesta painotuksestaan huolimatta Sammon Takojat muistutti enemmän sosialistista, maallista ihanneyhteisöä kuin uskonnollista yritystä.

Luentomatkalle ja Suomeen

Ensimmäinen talvi oli vaikea. Armas Skytte kertoi, että ensimmäinen talvi oli niin kylmä, että Fraser-joki poikkeuksellisesti jäätyi ja sen yli saattoi ajaa hevosella. Aikaisemmin Fraser-joella oli työskennellyt kiinalaisia metsätyöläisiä, jotka olivat rakentaneet pieniä kämppiä. Niitä korjailtiin asunnoiksi uusille yrittäjille. Mutta asunnot eivät olleet lämmönpitäviä. Öisin oli niin kylmä, että oli vedettävä ylimääräiset housut jalkaan, jotta tarkeni nukkua, kertoi Skytte.

Sammon Takojat työllistänyt yhtiö oli tehnyt sopimuksen puiden kaadosta tiettynä aikana. Kun aikaraja alkoi lähestyä, ihanneyhteiskunnan jäsenet hidastivat hakkuuvauhtiaan. Määräajan jälkeen Sammon Takojat saattoi korjata huomattavasti siideripuuta omaan laskuunsa. "Näin saatiin paljon kaivattua rakennuspuuta", kertoo V.I. Laaksonen, joka erosi Sammon Takojien yhteisöstä vuonna 1905.

Ensimmäisen talven yhteiselämä osoittautui hankalaksi. Urakka ei ollut kovin edullinen ja asuminen oli ahdasta. Kurikka ei kaunistellut kertoessaan Ailille, ettei Sammon Takojien jäsenillä ollut paljon mitään. Keneltä puuttuu villapaita, kenellä ei ollut yhtään paria ehjiä sukkia. Kurikka ounasteli yleisemminkin, että New Yorkin rahamiehet olivat ryhtyneet "tekemällä tekemään hätä-aikaa", talouspulaa.

Jo helmikuussa 1905 Matti Kurikka lähti laajalle luentomatkalle. Edellisellä matkallaan Kurikka oli hankkinut 1 300 dollaria Sointulan hyväksi. Nyt hän aikoi ansaita rahaa Sammon Takojille, vaikkakin oli sitä mieltä, että Sammon Takojissa tultaisiin hyvin toimeen pienin varoin.

Sointula painoi yhä mieltä. Hotellihuoneessaan Spokanessa Kurikka kirjoitti Ailille: "Ajattele itse mitä se merkitsee, kun nelivuotisen työn näkyvät tulokset runoista koneisiin ja perattuihin peltoihin asti on pakko jättää yksinomaan sen takia, että parhaat ystävät, joitten etupäässä olisi ystävinä toimittava, muuttuvat kavaltajiksi." Sammon Takojien oloista Kurikka antoi optimistisen kuvan: "Olemme päässeet talven koettelemuksista koko hyvästi. Olemme saaneet suuremmoisen työ-urakan (pärepölkkyjen tekoa), johon koko veljeskunta, 24 miestä, olemme innolla ryhtyneet. Jos tämä nyt onnistuu, niin pääsemme taloudellisesti vakaalle jalalle."

 Kurikka suunnitteli myös englanninkielisen teoksen julkaisemista. Siinä hän kuvaisi aatteitaan niin, että "siitä voisi syntyä parhaassa tapauksessa aikamoinen melu".

Kurikan lähtö luentomatkalle oli samalla pakomatka. Kurikan tekemät sopimukset eivät osoittautuneet kannattaviksi ja eripuraisuutta alkoi ilmetä.

Myöhemmin kävi selväksi, etteivät Sammon Takojien jäsenet olisi Kurikkaa enää takaisin halunneetkaan. Kurikka joutui taas valittamaan tyttärelleen: "Suuria vaikeuksia on minulla taasen ollut voitettavana kun materialisti-intoilijat (omat oppilaani) ovat nyt olleet agiteeramassa minua vastaan. Mutta sehän on aina ollut aatteen palvelijain palkka." New Yorkista Kurikka kirjoitti heinäkuussa 1905 vielä selkeämmin: "Siellä lännessä Sammon Takojain uudessa veljeskunnassa jo naiset taasen - kuulemma - käyvät sotaa keskenään. En ole nyt saanut tietää, miten ovat asian sovinto-oikeudessa ratkaisseet. Siksi en nyt sinnekään halua. Olivatkin ne sellaisia puolikypsiä aineksia, joilta en voinut hyvää toivoa muuten kuin patriarkaalisen kurin alla. Sitä olen nyt väsynyt pitämään."

Kurikan entinen into oli mennyt. Sointulan hajoaminen oli ollut hänelle raskas isku ja pieni riitainen miesjoukko yksinäisellä Fraser-joella ei oikein vastannut Sointulan suuruutta. Matti Kurikka palasi Suomeen parahiksi juuri ennen suurlakkoa. Hän jatkoi utopiakirjoittelua Elämä-lehdessä ja julkaisi teoksen ”Elämän koulua II - Sointula-aate”, jossa hän esitteli taloustieteellisiä teorioitaan. Osuustoiminta oli Kurikan mielestä ratkaisu kapitalismin pulmiin: "Kaikki tuotanto Suomessa on silloin kansan omaa tuotantoa kansaa itseään varten." Kurikan Suomeen suunnittelemista osuusfarmeista ei kuitenkaan kehittynyt mitään konkreettista.

Muutos osuusfarmiksi ja hajoaminen

Vähitellen Sammon Takojien siirtokunnan elämä järjestyi ja siirtokuntaan alkoi tulla uusiakin jäseniä. Naisia yhteisöön liittyi jo keväällä 1905. Rakennuksia valmistui ja maanviljelys saatiin alkuun. Sammon Takojat osti 2700 dollarin hintaan 60 hehtaaria lisämaata.

Metsätöiden lisäksi yhteisössä harjoitettiin kalastusta. Kymmenen miestä vuokrasi kalastusyhtiöltä viisi venettä ja verkot. Niillä pyydettiin lohta ja sokaa. Välineistä piti maksaa vuokraa kolmasosa tuloista. Kuuden viikon työstä miehet saivat sata dollaria venekuntaa kohti ja se luovutettiin siirtokunnalle yhteisesti käytettäväksi. Ratapölkkyjä uitettiin puroa myöten Fraser-joelle ja sieltä edelleen hinaajalla sahalle. Jokainen teki työtä omalla alallaan, joten kanalanhoitaja Kana-Kalle sai pitää lempinimensä vielä kauan jälkeenkinpäin. Sammon Takojat oli näet ryhtynyt laajamittaiseen kanalanpitoon, joka oli amerikansuomalaisten parissa suosittu elinkeinomuoto tähän aikaan.

Puutetta oli paljosta. Ruokaakin oli niukasti. Ateriointia varten oli yhteiskeittiö ja ruokasali. Sauna oli yhteinen ja paljon käytössä. Vaatetus oli heikkoa. Kaikki valkoiset osat jauho- ja kananruokasäkeistä käytettiin tarkkaan, ratkottiin, pestiin ja tarpeen tullen värjättiin ja valmistettiin puvuiksi lapsille ja naisille sekä paidoiksi miehille. "Iltamiinkin niissä vaatteissa mentiin ja iloisia sekä nättejä oltiin. Vanhat vaatteet käytettiin moneen kertaan muovailtuina uuteen uskoon. Monella ei ollut päällystakkiakaan. Kun piti mennä kaupunkiin hammaslääkäriin tai muuten asioille, niin takki piti lainata", kertoi Minda Katainen.

Vuonna 1909 Sammon Takojien ihannesiirtokunta muutettiin osuuskunnaksi, mutta edelleen joukon keskuudessa syntyi riitoja. Väkeä oli tullut lisää, mm. 1910 Cumberlandista ryhmä suomalaisia hiilikaivosmainareita, jotka oli erotettu lakkojen vuoksi.

Vuonna 1913 oltiin jo siinä pisteessä, että yhteistalous päätettiin lopettaa. Sammon Takojien puheenjohtajana toimi silloin Urho Teppo. Maa jaettiin palstoihin ja arvottiin jäsenten kesken. Ihannesiirtokunnan lopettamisen jälkeen Webster's Corner jatkoi tavallisena suomalaisyhdyskuntana. Tässä vaiheeessa sinne muutti myös Minda Katainen, jonka muistiin merkitsemiin tietoihin perustuu suurin osa siitä, mitä Sammon Takojista tiedetään.

Yhteisöön perustettiin osuuskauppa, joka meni melko pian nurin.  Vuonna 1937 yritettiin uudelleen, mutta  myös uusi osuuskauppa People’s Store joutui menestyllisen alun jälkeen konkurssiin parin vuoden jälkeen.

Sammon Takojien alkuvaiheessa siirtokuntaan tilattiin kaikki amerikansuomalaiset sanomalehdet: Päivälehti, Siirtolainen, Pohjantähti ja Työmies. Kirjoja saatiin runsaasti ja niitä luettiin oikein kilpaa. Sammon Takojilla oli laaja kirjasto, joka myöhemmin lahjoitettiin Canadan Suomalaisen Järjestön Webster's Cornerin osastolle. Sammon Takojien ideologiaa osoittaa se, että kirjaston teos numero 10 oli kirkonvastainen pamfletti ”Piplia, sen arvo ja uskottavuus”.

Jo Kurikan ajoista lähtien lähes kaikki Webster Corneriin tulijat olivat sosialisteja. Näkemyseroja oli kuitenkin paljon, osa kannatti sosialisteja ja toinen joukko kommunisteja. Aatteista riideltiin varsinkin Venäjän vallankumouksen ja Suomen sisällissodan aikaan niin vahvasti, että ystävyyssuhteet katkesivat vuosiksi.  Tähän aikaan Alex Nikander lähti Suomeen taistelumielellä. Myöhemmin 1920-luvulla Karjalan-kuume innosti muutamat lähtemään Neuvostoliittoon.

Maata jaettaessa oli eekkeri jätetty suomalaisen haalin rakentamista varten. Haalia ei saatu pystyyn ennen siirtokunnan hajoamista.  Vuonna 1916 haali rakennettiin talkoilla kuukaudessa.  Sitä ennen oli kokoonnuttu Sammon Takojien ruokailuhuoneessa, jossa pidettiin kokouksia ja esitettiin näytelmiäkin.

Oma haali oli kangastellut mielissä jo kauan. Ensimmäinen näytelmä uuden haalin väliaikaisella näyttämöllä oli "Junula ja Tanula". Haalilla oli ohjelmaa lähes jokaisena viikonvaihteena. Iltamiin mentiin aina jalkaisin koko perhe mukana. Pienimmät lapset, jotka eivät voineet valvoa myöhään, pantiin saunaan nukkumaan. Haali oli samassa rakennuksessa kuin sauna ja haalia sanottiinkin Sammon Takojien saunan porstuaksi.  

Ensimmäisen maailmansodan aikana Kanadan hallitus sulki niin Sampo-haalin kuin kaikki muutkin suomalaishaalit ympäri Kanadaa. Webster Cornerin haalin kirjat siirrettiin Ada ja Walter Rauman kotiin ennen haalin sinetöintiä. Ratsupoliisit tekivät aika ajoin ratsioita sosialisteiksi tiedettyjen suomalaisten koteihin.  Kerran täälläkin takavarikoitiin löytyi suomenkielinen pamfletti Suomen sisällissodan historiasta. Samaan aikaan monien sosialistisuomalaisten lapset palvelivat Kanadan sotaväessä.

Kurikan uudet siirtolahaaveet

Suomesta Matti Kurikka tuli takaisin Amerikkaan vuonna 1911 ja asettui Penkereen kylään Connecticutin osavaltioon. Siellä hän kasvatti kanoja ja kirjoitteli juttuja amerikansuomalaisiin lehtiin. Kurikan nimellä oli edelleen myyntiarvoa. Kurikka suunnitteli uutta siirtokuntaa Brittiläiseen Kolumbiaan, mutta kannattajia ei löytynyt. Hän ennätti jo ostaa Vancouverin läheltä 300 eekkeriä maata osuustoimintatilaksi, mutta ei saanut sinne jäseniä.

 Sammon Takojat oli perustettu vain miesten siirtolaksi, mutta nyt Kurikka sai ajatuksen naisten siirtolasta. Hän sai toimittajatoverinsa Suoma Tuupon innostumaan asiasta vuonna 1911. Mutta naissiirtolasta ei tullut mitään, ei liioin Kurikan suunnittelemista Sointula-kouluista. Matti Kurikan aika oli auttamattomasti ohitse. Hän piti kuitenkin itseään yhä Kalevan Kansan johtajana ja mietti uusia siirtolasuunnitelmia. Kohteena haaveissa oli jopa Intia. Vielä joulukuussa 1913 Kurikka suunnitteli uuden Sointulan perustamista uuteen asuinpaikkaansa Penkereen kylään. Siellä Kurikka kuoli lokakuun alussa 1915.

Matti Kurikan toteutuneet ihanneyhteisöyritykset päättyivät Sammon Takojiin. Kolmella hankkeellaan hän kuitenkin kuuluu utopiayhteisöjen perustajien suuriin nimiin. Sointula on tunnettu Suomen lisäksi myös Kanadassa. Täysverisenä utopiayhteisönä se koki yhtä dramaattisen kohtalon kuin monet Pohjois-Amerikan paremmin tunnetuista englanninkielisistä yhteisöistä.

Epilogi

Riidoista huolimatta Sammon Takojat ja kylän myöhemmät osuusfarmit olivat hyvin suomalaisia. Kotikielenä oli kaikilla pitkään suomi. Lasten koulukäynti oli aluksi hankalaa, koska opettajat eivät täälläkään osanneet suomea. Lähes kaikki suomalaisasukkaat olivat vasemmistolaisia ja kirkonvastaisia. He olivat tunteneet toisensa pitkän aikaa, joten yhteishenkeä kesti kauan.  Ada Rauman kerrotaan toistaneen usein sanontaa: "Jos olet suomalainen, olet omaa sukua."

Aluksi vahva suomalaisidentiteetti hidasti ei-suomalaisten asettumista alueelle.  Pikku hiljaa tästäkin Finntownista tuli tavallinen kanadalainen kylä. Webster Cornerissa asuneista suomalaisista ei ole löytynyt yhtenäistä listaa, joten seuraava lähes 40 nimen luettelo ei ole kovinkaan kattava, koska sen tiedot on kerätty useista eri lähteistä.

Jenny Aho, Raymond Aho, Emil Anderson, Charles Bell, Henni Bell, Teppo Bell, Vili Haanpää, Karl Hendrickson, Victor Karst, Matti Karttu, Vilho Katainen, V.I. Laaksonen, Minda Leponiemi (Katainen), Ragnar Lundell, Axel Nikander, Niilo Nikander, Rose Nikander, Emil Parras, Gust Pederson, Jussi Puska, Ada Rauma, Walter Rauma, Armas Skytte, Arvo Skytte, Jenny Skytte, John Skytte, Minna Skytte, Sanfried Salo, Ida Ström, Jack Tanttari, Hilja Toikka, Mini Teppo, Nestor Toikka, Urho Teppo, Joe Vepsäläinen.

Webster Cornerissa asuu nykyisin noin 3000 henkeä ja sen emokunnassa Maple Ridgessa noin 90 000 henkeä. Alueella on yhä myös suomalaissyntyistä väkeä. Haali toimii lasten päiväkotina. Haalin eteen pystytettiin juhlavuonna 1985 muistomerkki Sammon Takojien kunniaksi.

Päivitetty 16.12.2021