Johdanto

Teuvo Peltoniemi 5.9.2021

Vuonna 1979 kävin toimittajana Sointulan ihannesiirtolassa Kanadassa. Minua oli kiinnostanut vuosia tuo uskomattoman rohkea yritys perustaa toiselle mantereelle uudenlainen yhteisö. Sointulassa aloin ymmärtää, että Kalevan Kansan Malkosaari oli erityislaadustaan huolimatta vain osa mahtavaa virtaa, utopiasiirtolaisuutta. Muita suomalaisten ihanneyrityksiä olen sittemmin löytänyt lähes kaksikymmentä. Muiden kansallisuuksien perustamien utopiayhteisöjen kokonaismäärä taas asettuu satoihin.

Tämä sivusto kertoo niistä rohkeista suomalaisista, joiden ihanteet olivat niin lujia, ja toive paremmasta maailmasta niin voimakas, että he uskalsivat lähteä toteuttamaan ihanteitaan jopa Afrikan tai Etelä-Amerikan viidakkoihin. Mutta tämä on myös sivusto, joka todistaa, ettei konkreettinen ihanteellisuus ole kuollut.

Uudenmuotoisia utopiayhteisöjä varten ei vain tarvitse matkustaa kaukomaihin, etäyhteisöjä voi perustaa omaan maahansa ja virtuaalisiin nettiyhteisöihin voi kuulua kotitietokoneensa ääressä.

Utopia-sana merkitsee sekä ihannevaltiota että paikkaa, jota ei ole. Alun perin kreikankielinen sana tuli nykyiseen käyttöönsä 1516 englantilaisen filosofin Thomas Moren Utopia-teoksesta. Nykysuomen sanakirja puhuu utopiasta "haave(kuvana), haaveellisena kuvitelmana tai (maailmanparannus)suunnitelmana”. 

Utopia-ajattelun punainen lanka on inhimillisen täydellisyyden tavoittelu. Utopioiden rakentajat eivät pyri kohtuulliseen elintasoon, demokratiaan tai tulonjakoon: he haluavat täydellistä. 

Utopiaa pidetään usein saavuttamattomana unelmana. On sanottu, että mitä konkreettisempi utopia on, sitä vähemmän se on utopia.  Silti voi väittää, että juuri konkreettisilla utopioilla - ihanneyhteiskunnilla - on meille eniten opetettavaa. Niissä on testattu utopia-aatteita ja vaihtoehtoisia elämäntapoja käytännössä eikä vain ajatuksissa. Tässä on tämänkin sivuston tavoite: kertoa suomalaisten utopiayhteisöjen käytännössä elämästä, iloista ja suruista, osoittaa että elämänvalintansa rohkeutta lukuun ottamatta ihanneyhteiskuntien jäsenet olivat pitkälle samanlaisia kuin koti-Suomeen jääneet. 

Suomalaisten entisissä utopiayhteisöissä käyminen on merkinnyt minulle paljon muutakin kuin eksoottisten maiden suomalaissiirtolaisuuteen tutustumista. Näiden suomalaisten keskuudessa olen viettänyt hetkiä, jolloin nyky-Suomen elämä ja ihanteet asettuvat uuteen arvoonsa, ja jolloin elämän peruskysymykset kirkastuvat kokonaan uudella tavalla. Samaa kokemusta toivon tämän sivuston käyttäjille.