UUSI JERUSALEM
1792

Valistusfilosofiaa Afrikan mustille

August Nordenskiöld ja swedenborgilaisuus - Carl Wadström ja Sierra Leone - Ihannesuunnitelma laaditaan Lontoossa - Sairaana Afrikkaan - Siirtolan paikkaa etsimässä - Paluu kuoleman-sairaana Freetowneen - Humanismin ihanne-yhteiskunta

Teuvo Peltoniemi 14.12.2021

Päivitetty 14.12.2021

August Nordenskiöld ja swedenborgi-laisuus - Carl Wadström ja Sierra Leone - Ihannesuunni-telma laaditaan Lontoossa - Sairaana Afrikkaan - Siirtolan paikkaa etsimässä - Paluu kuoleman-sairaana Freetowneen - Humanismin ihanne-yhteiskunta

Tietosanakirjassa on kuuluisan Nordenskiöldin suvun kohdalla lyhyt maininta:  "Nordenskiöld, August (1754-92), alkemisti, O.H. N:n veli. V:sta 1782 Suomen vuoritoimen johtaja. Kuoli Sierra Leonessa."

Nordenskiöldit ovat olleet maailmanmatkaajasukua. Otto Henrik Nordenskiöld oli Ruotsin laivaston amiraali, hänen veljestään Adolf Gustafista tuli Koillisväylän löytäjän A.E. Nordenskiöldin isoisä. Silti tieto August Nordenskiöldin kuolinpaikasta on vähintäänkin yllättävä. Mitä tekemistä Suomen vuoritoimen johtajalla oli Sierra Leonessa 1700-luvulla?

Vastauksen löytää aikalaisten teoksista. August Nordenskiöld matkusti Afrikkaan perustamaan ihanneyhteiskuntaa. Tosin yhteistyössä ruotsalaisten ja englantilaisten kanssa, mutta kuitenkin toteuttamaan hanketta, jonka suunnitelmia oli hiottu Sipoossa, Turussa ja Uudessakaupungissa.

August Nordenskiöld ja swedenborgilaisuus

Suunnitellun ihannesiirtokunnan nimi oli Uusi Jerusalem, joka kertoo samalla hankkeen tausta-filosofian, swedenborgilaisen uskonnäkemyksen. Raamatusta peräisin oleva ”Uusi Jerusalem” – nimi oli Emanuel Swedenborgin saarnoissa ahkerassa käytössä.

Sipoossa syntynyt August Nordenskiöld oli mineralogi, alkemisti ja uskonnollinen ajattelija. Vanha ruotsalainen henkilöhakemisto toteaa, että "kaikkien hänet tunteneiden todistuksen mukaan August Nordenskiöld oli sekä perusteellisesti oppinut että jalo luonne". Nordenskiöld harrasti ahkerasti alkemiaa. Tämän hän aloitti jo opiskeluaikanaan Åbo Akademiassa. Kullan-teon salaisuutta hän tutki myöhemmin myös Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n palveluksessa tämän suosiollisella kustannuksella ja käytännössä melkein vankina.

Swedenborgilaisena August Nordenskiöldillä oli alkemistitoiminnassaankin ajatuksena, että kun kultaa voitaisiin tehdä määrättömästi ”kulta, hopea ja jalokivet lakkaisivat olemasta maailman epäjumalia ja tyranneja!"  Tavoitettaan hän ei tietenkään paljastanut kuninkaalle, joka halusi alkemian kultaa sota-joukkojensa ylläpitoon. Mutta Nordenskiöld vastusti kauppaa ja erityisesti paperirahaan siirtymistä. Kaupalle oli hänen mielestään annettu liian suuri merkitys maatalouteen ja teollisuuteen verrattuna. Tämän vuoksi Euroopan nykyiset valtiot olivat hänen mielestään tuomittuja kuolemaan ja tarvittaisiin uudenlaista yhteiskuntaa. Samoin kuin veljensä Carl Fredrik, August oli mystikko, joka avusti sweden-borgilaisten lehteä Aftonbladetia ja haaveili omasta ihanneyhteisöstä, joka pohjautuisi kristilliseen ihmisrakkauteen ja hänen itse kehittelemiinsä hallintomuotoihin.

Nordenskiöldin veljesten oppi-isä, ruotsalainen Emmanuel Swedenborg (1688 – 1772) oli monipuolinen tiedemies ja uskonnollinen ajattelija, joka kirjoitti ahkerasti uskonnon lisäksi myös politiikasta ja seksuaalisuudesta. Hänen kannattajansa perustivat Swedenborgin kirjoihin pohjautuvan “Uuden Jerusalemin” kirkkokunnan. Aate sai kannatusta Tukholmassa, mutta vielä runsaammin muualla Euroopassa. Pääkirkko perustettiin Lontooseen. Uskonsuunta on yhä olemassa ja sillä on noin 20 000 kannattajaa Euroopan maiden lisäksi Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa.

Ihanneyhteisöajatuksia esiintyi swedenborgilaisten keskuudessa laajasti.  Vuonna 1779 aatteen kannattajat kokoontuivat Norrköpingiin suunnittelemaan "vapaan siirtolan perustamista Afrikkaan". Muitakin maanosia harkittuaan he katsoivat, että vain Afrikan länsi-rannikolla oli tarjolla alueita, joihin mikään valtio ei ollut kohdistanut vaatimuksia, eli siellä oli koskematonta maata aloittaa kokonaan uusi yhteiskuntamalli.  He halusivat utopiayhteisölleen aivan uuden alun, ja Afrikka näytti neitsytalueelta, eurooppalaisin silmin enemmän tai vähemmän asumattomalta.

Yhdistykseen mainitaan kuuluneen kymmenen miestä. Ei ole tiedossa oliko August Nordenskiöld mukana Norrköpingin kokouksessa, mutta koska hän oli swedenborgilaisuuden innokas kannattaja ja työskenteli tähän aikaan Tukholmassa, se lienee todennäköistä. Myöhemmin samana vuonna Nordenskiöld lähti Lontooseen hankkimaan lisätietoja alkemiasta.

Norrköpingin kokouksen taustahahmo oli Carl Wadström, Swedenborgin seuraaja vuorikollegiossa ja myös hänen innokas uskonveljensä. Wadström tuli myöhemmin tunnetuksi orjuuden vastustajana.

Carl Wadström ja Sierra Leone

Ruotsin kuninkaan kustantamana Carl Wadström teki vuonna 1787 parin muun ruotsalaisen tiedemiehen kanssa tutkimusmatkan Afrikan länsirannikolle. Vaikka matkan perusteluissa kaikui filantrooppisia näkökohtia, Wadströmin mukaan "totuus oli, että kuningas rakasti kultaa, arvon matkakumppanini luonnontieteitä ja minä siirtolaisuutta". Muutenkin Wadström antoi kohteliaasti ymmärtää, että Afrikan tulevaisuuden pitäisi olla muiden kuin itsevaltiaiden monarkkien käsissä.

Wadström oli kiinnostunut erityisesti Sierra Leonesta. Eurooppalaisista sen oli löytänyt ensimmäisenä portu-galilainen Alvaro Fernandes vuonna 1447. Aluetta ei kuitenkaan ollut vallattu, vaikka englantilaiset ja ranskalaiset kauppahuoneet olivat hankkineet sieltä jalansijaa. Sierra Leoneen syntyi Wadströmin Euroop-paan paluun jälkeen ruotsalais-englantilainen siirto-kunta, jota johti Wadströmin vuonna 1791 osittain alullepanema Sierra Leonen kauppayhtiö. Alun perin viljarannikoksi kutsuttu alue ei osoittautunutkaan nimensä arvoiseksi, mutta yhtiö kitui valtionavun turvin vuoteen 1807.

Sierra Leonen raha kuvasi mustaa ja valkoista miestä lyömässä kättä toistensa kanssa. Siirtokunnan keskuksen Free Townin nimessä heijastui Norrköpingin kokouksen henki. Freetown rakennettiin Wadströmin laatiman asemakaavan mukaan, ja hän järjesti myös siirtolan koululaitoksen. "Hänen tietojensa ja vaivojensa pohjalta Sierra Leonen ja Bonlaman siirtokunnat järjestettiin filantrooppisessa hengessä", toteaa vuoden 1852 ruotsalainen elämäkertateos, joka aikakautensa ilmapiirissä myös heittää: "Täällä Afrikan rannikolla voisivat meidän uuden aikamme sosialistit ja kommu-nistit vapaasti koetella esityksiään, ja tulla orjuuden vastustajiksi. "Matkansa jälkeen Wadströmiä käytettiin paljon Afrikan länsirannikon asiantuntijana paitsi Ruotsin myös Englannin hovissa. Englannissa Wadström viihtyikin selvästi paremmin kuin Ruotsissa.

Ihannesuunnitelma laaditaan Lontoossa

Carl Wadström oli jo oleskellut Englannissa pitemmän aikaa, kun August Nordenskiöld vuonna 1789 saapui Kööpenhaminan kautta Lontooseen laajentamaan tietojaan alkemiasta mutta varsinkin pohtimaan swedenborgilaisuuden syvempää sisältöä. Ihanne-yhteiskunta-ajatus oli molempien tavoitteissa ja nyt hanketta ryhdyttiin toteuttamaan.

August Nordenskiöld esitti, että siirtolaan otettaisiin swedenborgilaisia uskonveljiä. Orjuuden vastustajana Wadström taas korosti hankkeen humanitääristä puolta, jonka mukaan siirtolassa mustat saisivat asua vapaina ilman sortoa. Päätettiin, että siirtokunnan tarkoitus ei olisi "alhaisessa mielessä hallita afrikkalaisia, häiritä heidän rauhaansa, ryöstää tai orjuuttaa, vaan sivilisoida ja vähitellen johtaa heidät kristinuskon pariin ja opettaa viljelemään omaa maataan sen sijaan, että he nyt orjina raatavat vieraassa ilmanalassa".

Yhteistyössä Wadströmin, amerikkalaisen Colborn Barrellin ja preussilaisen Johan Simpsonin kanssa August Nordenskiöld kirjoitti vuonna 1789 englannin-kielisen suunnitelman ”Plan for a free community upon the coast of Africa under the protection of Great Britain but entirely independent of all European laws and governments”. Suunnitelma sisälsi lähinnä Norden-skiöldin tekstiä. Nordenskiöld hahmotteli yhteisön hallintorakennetta edelleen vuonna 1790 julkaise-massaan kirjasessa ”Församlings-Formen uti det Nya Jerusalem”. Myöhemmin Wadström julkaisi suunni-telmasta ranskankielisen version omalla nimellään.

Nordenskiöld piti suunnitelmaansa erinomaisena uutuutena: "Kutsun sitä keksinnöksi, sillä jos kohta se on voinut olla muiden ajatuksissa, en ole nähnyt sitä missään ehdotettuna. Uskon, että sen täytyy tuntua jokaisesta harkitsevasta ja älykkäästä ihmisestä ei ainoastaan uudelta ja alkuperäiseltä, vaan myös tärkeältä täydellisyytensä perusteella."

Nordenskiöldin sanastoon siis sisältyy ihanneyhteisöjen perustermi - täydellisyys. Suunnitelma alkaa kuten ihanneyhteisöhankkeelle sopiikin: "Missä tahansa matkustamme kristikunnassa; Euroopassa, Amerikassa, tai muualla, löydämme suuren joukon kaikenlaisia ihmisiä, jotka ovat hyvin tyytymättömiä oloihinsa; tai toisin sanoen, sen yhteiskunnan tilaan, jossa he elävät."

Nordenskiöldin mukaan Uudessa Jerusalemissa yksityinen omistamisen, hallitsemisen ja vallan halu olisi poistettu. Utopiayhteisön optimikoko oli hänen mielestä 10 000 ihmistä. Ihannesiirtolan hallitusmuoto olisi edustuksellinen demokratia. Hallintoelimissä tuottajat, käsityöläiset ja kauppiaat olisivat kukin edustettuina eri osuuksilla omina ryhminään.

Uudessa Jerusalemissa vallitsisi täydellinen uskonnon-vapaus. Harmonian ylläpitämiseksi johdon pitäisi muodostua saman uskon kannattajista. Tässä tulisi kysymyksen kristinusko, mutta koska se oli jakautunut keskenään riiteleviin osiin, pitäisi valita se kristinuskon muoto, joka olisi "yksinkertaisin, yleismaailmallisin, moraalisin, yhdellä sanalla se, joka täydellisimmin vastaa Herran huulien esittämää oppia: ylivertainen Uuden Jerusalemin kirkon oppi".

Sairaana Afrikkaan

Vuoden 1792 alussa englantilainen Sierra Leonen kauppayhtiö järjesti retkikunnan, johon August Nordenskiöld otti osaa geologina ja mineralogina. Nordenskiöld oli niin kiinnostunut retkestä ja ihannesiirtokuntansa toteuttamisesta, että hän lähti matkalle palkatta. Samoin ehdoin lähti matkaan ainakin ruotsalainen eläin- ja kasvitieteen professori Adam Afzelius.

Bristolissa juuri ennen laivaan nousuaan August Nordenskiöld kirjoitti veljelleen Adolfille pitkän kirjeen, jossa hän perusteli lähtöpäätöstään: "Kuten tiedät osaan vain kaksi tiedettä: vuoritieteen ja alkemian. Koska jälkimmäistä en voi käytännössä harjoittaa, oli valittava edellinen. Kotimaassani en voi onneani saavuttaa, koska minua siellä vain syljetään ja herjataan ja estetään toimimasta. Minun täytyy yrittää ulkomailla tämän jalon kansan keskuudessa. Tervehdi kaikkia ystäviä, jotka rakastavat totuutta ja vapautta, toimeliaisuutta ja hyötyä. Älä unohda veljeäsi Augustia!"

Ennen lähtöään sekä Nordenskiöld että Afzelius olivat ostaneet 500 eekkerin alueen Bulaman saarelta. Se sijaitsee noin 500 kilometrin päässä Sierra Leonesta. Bulamaan Nordenskiöld ei kuitenkaan koskaan ennättänyt. Wadström jäi Englantiin hoitamaan swedenborgilaisten suosimassa Manchesterissä pientä tekstiilitehdasta, jonka konkurssi myöhemmin teki hänet lähes varattomaksi.

Jo matkalle lähdettäessä August Nordenskiöld oli sairaalloinen, eivätkä merimatkan rasitukset oloa helpottaneet. "Mutta Nordenskiöldin kiinnostus omasta terveydestään ei yltänyt hänen muiden hyvien ominai-suuksiensa tasolle", huokasi Wadström. Perille Free-towniin saavuttiin helmikuussa 1792. Laivan miehistö-luettelon mukaan väkeä oli yhtiön työntekijöiden lisäksi 10 siirtolaista, 16 sotilasta sekä 30 naista ja lasta. Joukossa oli ruotsalaisia myös Anders Johansen, Daniel Wilhelm Padenheim, Jacob Strand, Carl Axel Arrhenius, sekä kaksi Linnén oppilasta: Berlin ja Sparrman.

August Nordenskiöld oli edelleen sairas. Hän tunsi elävänsä yhtiön rasituksena ja halusi olla hyödyksi. Hän oli nyt lähellä vuosikausien unelmansa toteutusta, eikä aikonut antaa sairautensa estää ihannesiirtokunnan perustamista.

Siirtolan paikkaa etsimässä

Sierra Leonen jokien halkomaa läntistä alankoa reunus-taa hiekkainen tai mangrovevesaa kasvava laguuni-rannikko. Sisämaassa on korkeita vuoristoja. Alangolla ja ylängön reunalla on sademetsää, ylängöt ovat savan-neja. Freetown oli perustettu niemelle, josta kaartuu laaja lahdenpoukama. Sisämaassa oli jokia, joita myöten saattoi liikennöidä.

Elokuun lopussa 1792 Nordenskiöld ystäviensä vastus-tuksesta huolimatta lähti matkalle sisämaahan. Retki-kuntaan kuului Nordenskiöldin lisäksi valkoinen palvelija Clarkson ja vapautettu orja London. Molemmat olivat muuttaneet Sierra Leoneen Nova Scotiasta.

Mukana oli kauppatavaraa, jotta kauppayhtiön etu tuli otettua huomioon. Elintarvikkeita Nordenskiöld aikoi hankkia tavaroita vaihtamalla. Yhtiön kannalta retken päätarkoitus oli kullan ja muiden hyödyllisten malmien etsiminen, mutta Nordenskiöldillä väikkyi mielessä ihanneyhteiskunnalle sopivan paikan löytäminen. Matkaa tehtiin vesiteitse. Aluksi noustiin maihin Robannan saarella, jossa asui alueen kuningas Naimbanna. Täällä Nordenskiöld joutui odottelemaan sään paranemista. Kun hän kuuli Freetowniin tulleen laivan Euroopasta hän palasi sinne toivoen saavansa mukaan parempaa kauppatavaraa. Osan lastistaan hän jätti säilytettäväksi kuninkaan hoviin.

Kohta Nordenskiöld lähti uudestaan matkaan. Nyt määränpäänä oli Scarcies-joen alue ja aluksi Port Logon kylä joen suussa. Sierra Leonesta sinne oli matkaa hiukan toistasataa kilometriä. Poiketessaan Robannaan hakemaan sinne jättämiään kauppatavaroita Norden-skiöld havaitsi kuninkaan hoviväen omineen tavarat. Varsinkin alkoholijuomat oli nautittu viimeiseen tippaan.

Nordenskiöldillä oli mukanaan myytävää tavaraa 200–300 punnan edestä. Matkaa tehtiin pienellä yksi-mastoisella veneellä, jota kuljetti valkoinen orja-kauppias. Tälle oli luvattu työstä hyvä korvaus. Maihin noustiin 12 mailia Port Logosta ylävirtaan. Tavarat purettiin rannalle, mutta pian valtaosa niistä oli varastettu. Nordenskiöld sai taas kuumekohtauksia. Kun hän vielä joutui muutaman alkuasukkaan pahoin-pitelemäksi, hän oli valmis palaamaan eurooppalais-asutuksen pariin. Kuningas Naimbanna auttoi anta-malla Nordenskiöldin käyttöön pienen veneen, koska orjakauppias oli jo purjehtinut tiehensä.

Paluu kuolemansairaana Freetowneen

Raskaan venematkan jälkeen retkikunta saapui Freetowniin sumussa ja yöaikaan. Nordenskiöld oli läpimärkä ja lähes tiedoton. Hänet kannettiin yhtiön pääedustajan Jacob Strandin majaan, mutta siirrettiin myöhemmin maamiehensä Adam Afzeliuksen asun-toon, joka oli suurempi. "Mutta Nordenskiöldin tila oli jo tähän aikaan inhimillisen avun tuolla puolen", arvioi Wadström, joka suurella vaivalla selvitti myöhemmin Nordenskiöldin vaiheet haastattelemalla retkikunnan muita jäseniä ja Sierra Leonen siirtokunnan asukkaita.

Muutamina lyhyinä tietoisuuden hetkinä Norden-skiöldin mieli näytti askaroivan tulevaisuuden huolissa. Hän ei jaksanut puhua juuri mitään, eikä häntä haluttu vaivata retkikunnan vaiheita koskevilla kysymyksillä. Nordenskiöld moitti kuitenkin purjeveneen kapteenia, joka "oli orjakauppias", kuten orjuuden vastustaja Wad-ström muistaa korostaa. Lisäksi Nordenskiöld selitti, että jos hän vielä toipuisi, hän ei ottaisi seuraavalla matkalla mukaan lainkaan tavaroita, vaan luottaisi alkuasukkaiden vieraanvaraisuuteen.

Vähän ennen kuolemaansa Nordenskiöld pyysi, että hänen paperinsa lähetettäisiin hänen veljelleen Adolfille "eikä kenellekään toiselle". Kohta Nordenskiöld kuoli "rauhallisella mielellä" joulukuun alussa 1792, kaksi viikkoa Freetowniin paluunsa jälkeen. Lontooseen lähti viesti: "Yhtiön johtajat joutuvat pahoillaan ilmoittamaan, että ryhmän mineralogin, Mr. Norden-skiöldin toiminta, jota hän oli suurin ansioin harjoit-tanut, keskeytyi äkillisesti epäonnen johdosta, joka johti hänen kuolemaansa."

Vasta myöhemmin Lontoossa Carl Wadström sai tietää, että sekä Nordenskiöld että Afzelius olivat lupautuneet matkalle ilman palkkaa. Tämän vuoksi yhtiö kieltäytyi antamasta tavanmukaista eläkettä heidän jälkeensä. August Nordenskiöldin vaimon ja neljän lapsen Wadström sanoo eläneen tämän vuoksi melkoisessa puutteessa.

August Nordenskiöldin veli Carl kertoo kuitenkin myöhemmin kirjeessään vuodelta 1793, että perheelle saatiin järjestettyä hiukan eläkettä Ruotsista. "Tunnus-tan, etten koskaan arvannut, että heillä oli ollut niin liioittelevan romanttinen kiinnostuksen puute maalli-seen hyvään", totesi Wadström. Hän kirjoitti Sierra Leonen kauppayhtiölle kirjeen, jossa hän kohteliaasti vaati Nordenskiöldin perheelle eläkettä, mutta yhtiön johto ei edes vaivautunut vastaamaan esitykseen.

Kuolleisuus Sierra Leonen siirtolassa oli muutenkin melko suuri. Nordenskiöldin jälkeen ilmoitettiin kohta Strandin kuolemasta. "Mr. Strand oli todennäköisesti yhtä tarkka terveydestään kuin Mr. Nordenskiöld oli välinpitämätön", arvioi Wadström ja langettikin syyn Strandin kuolemasta tämän "hyvin vapaan oopiumin käytön" seuraukseksi. Mutta myös trooppiset taudit olivat siirtokunnassa vaivana.

Humanismin ihanneyhteiskunta

August Nordenskiöldin ihanneyhteisö Uusi Jerusalem jäi siis teoreettisten luonnosten asteelle. Swedenborgi-laisen taustan vuoksi ihanneyhteisön suunnitelmaan sisältyi paljon yleishumanistisia aatteita varsinkin orjakysymyksen ratkaisemiseksi.

A.E. Arppe, joka vuosisataa myöhemmin kirjoitti Nordenskiöldistä alkemistina katsoi, että hanke kuvasti paitsi "Nordenskiöldmäistä sosialismia myös naivia tulevaisuuteen luottavaista itsetuntoa".

Yleishumanistisia periaatteita sisältyi runsain mitoin itse Freetownin siirtokunnan tavoitteisiin, ja se oli tässä mielessä Nordenskiöldin ihanneyhteisön esiaste.

Freetownin rauhallinen kehitys ei kuitenkaan kestänyt kauan. Sen katkaisi vuoden 1794 sota Ranskan ja Englannin välillä. Sodan aikana orjanmetsästäjien luot-saama ranskalainen sotalaiva sytytti Freetownin pala-maan ja hävitti koko siirtokunnan.

Vuonna 1794 Wadström julkaisi laajan kaksiosaisen teoksen ”Essay on colonization, particulary applied to the West Coast of Africa, also brief descriptions of the colonies already formed, including those of Sierra Leona and Bonlama”. Kirjassa Wadström kuvasi tarkasti koko tämän Länsi-Afrikan osan eurooppalaisen historian, myös August Nordenskiöldin vaiheet.

Wadström päätti kirjansa arvioimalla että, "väliaikai-sesti taivasta tummentamista sodan pilvistä huolimatta Sosiaalinen Harmonia, kaikissa ihastuttavissa muodois-saan, on oleva ihastuneiden ja tottelevien kansakuntien nähtävissä." Arvio oli tietenkin kovin optimistinen.

Se ei toteutunut Sierra Leonessakaan, vaan myöhem-min maan kehitys kulki samaan suuntaan kuin muidenkin siirtomaavaltioiden. Naapuriin syntyi vuonna 1822 utopiavaltio Liberia, joka samoin kuin Sierra Leone oli alun perin tarkoitettu vapautuneille mustille orjille.

Sierra Leone itsenäistyi vuonna 1961. Maa on saanut sen jälkeen kokea mm. sisällissodan 1991–2002,  ja ebola-epidemian vuonna 2014. Nykyisin Sierra Leonessa asuu noin 7 miljoonaa henkeä, joista pääkaupungissa Free-townissa noin miljoona.

Päivitetty 14.12.2021